No mulla kun tätä päivitys intoo riittää yllin kyllin ni väsäsin tän kolmannenki osan nyt valmiiks :D Toivon et te pidätte. Joo tiiän et tän  osan juoni pomppii sinne sun tänne mut koitakee kestää :D Hyviä lukuhetkiä!

"Minne sä oot menos noin hienona?" Melissa kysyi minulta. " Täytyy käydä lääkärissä" Mainitsin ja tein jo lähtöä. Melissa katsoi minuun kysyvästi. "Miks sähän oot ihan terve?" Hän kysy hämmästyneesti. Itku nousi kurkkuuni, mutta pystyin pidättelemään. " Tää on sellanen..Vuositarkastus" Keksin äkkiä näppärän valheen ja lähdin ennen kuin Melissa kysyisi yhtään enempää.

Seisoin sairaalan edessä huolestuneena.  Mitä tämä nyt olisi. Jos tää on joku  tauti  se voi silloin olla Melissallakin.  Mitä sitten teen? Kerron sille et !joo sä saatat  olla sairas mee testeihin!" Yksi asia oli varmaa Michael ei selviäisi tästä helpolla. Ja en kertakaikkiaan voinut Melissalle kertoa, että olin häntä pettänyt typerän eksäni kanssa.

Meinasin jo perua koko käynnin ja lähteä pois. "Siellä näyttää todella kiireiseltä ei ne minua kerkeäisi hoitamaan" Ajattelin.  Mutta rohkaistuin ja kävelin rappuset reipaasti ylös miettien mitä sanoisin vastaanotto tiskillä.

Istuin  tiskin edessä olevalle tuolille. Nenääni leijui tuttu sairaalan haju ja se sai minut uudelleen pelon valtaan. Tiskin takana istui nainen jolla oli paksut musta sankaiset silmälasit, tiukka  nuttura ja punaista huulipunaa. Hän ei näyttänyt kovin mukavalta , pikemminkin kierolta. Hän ei aluksi ollut huomaavinaan minua vaan näpytti kiireisen näköisenä.

Rykäisin muutaman kerran, jonka jälkeen nainen katsoi minua arvostelevasti ja hieman ilkeästi ja hymähti. Minua jännitti niin kovasti että, meinasin oksentaa uudestaan ja heilutin jalkojani kuin olisin tanssinut sambaa. "Etko sina nae etta minulla olla kiire!" Nainen tiuskaisi minulle.

"Mutta kun, tuota mun pitäis" Änlytin. Nainen hymähti toisen kerran. "Tiedan mina mika nainen sina olla, taas yksi joka  saamassa vahinko lapsen miehelle jota ei tunne!" Nainen sanoi minulle ilkeästi. Kyyneleet meinasivat tulvia silmistäni ja kurkkuani kuristi.

"Ei! EI! Minä tarvitsen ajan naistenlääkäriltä!" Sain sanotuksi. "Mikset heti sanoa!" Nainen tiuskaisi mutta heitti naamalleen inhottavan feikki hymyn kun, ohitsemme käveli vanha  mies. " Kiitos kaynnista terve tulo uudelle!" Nainen huikkasi miehelle joka vain käveli ohi sanomatta mitään.

"Tassa olla laakari kutsua sinua sitten" Nainen esitteli ja työnsi lähes minut ovesta sisään. Pelkoni kasvoi taas ha käteni hikosivat uudelleen.

Atuessani odotushuoneeseen näin blondinn joka istua kyyhötti sohvalla surullisen oloisena. Hän näytti todella tutulta. Yhtäkkiä hoksasin.  "Tuo on se nainen jonka mukaan Michael lähti!" Ilmeeni muttui ilkeäksi ja mulkaisin muutaman kerran häntä.

Siinä sitten kyyhötimme yhdessä. En edes jaksanut ajatella mitä kaikkea seuraisi jos minulla todella olisi jokin sukupuolitauti. Blondi näytti yhtä miteliäältä, "mutta miksi ihmeessä hän oli täällä?"Mietin itsekseni.

Blondi ei selvästi tunnistanut minua, sillä hän alkoi tuttavallisesti puhua. " Miksi sä oot tääl?Sori kun oon utelias vaikka ei tunneta  edes" Hän sanoi ja hymyili hermostuneesti. En vastannut mitään. En halunnut sellaiselle ämmälle vastata.  "Eihän sun toki ole pakko kertoa jos et halua" Blondi jankutti.

"Älä viitti jankuttaa! Kyllä me tunnetaa!" Ärähdin. Blondi meni hämilleen ja hiljaiseksi. "Mä olen Michaelin exä ja se petti mua sun kanssa ja vielä kaiken lisäks jättikin" Sanoin ilkeällä äänensävyllä.Blondi katsahti maahan.

"Älä viitti mulle raivota! Michael on sika enkai muuten istuis täällä!" Nainen ärähti minulle. Voi ei. Jännitykseni  laukesi uudestaan kun kuulin hänen olevan täällä Michaelin takia. "Anteeks, luulin et ootte viel yhessä." Sanoin  vaisusti.  Blondi katsoi minuun itkuisin silmin. "Ainii mun nimi on Shelly ja miks oot tääl?" Shelly kysyi. Kelasin shellyn nimeä hetken aikaa päässäni ja päädyin tulokseen että, se on  aika yleinen blondi nimi. "Michaelin takia" Vastasin vaisusti.

Komea mieslääkäri ilmestyi ovelle. "Shelly TrueLove" Hän kutsui. Onneksi hän oli enen minua ehdin sopivasti miettiä asioita.

"Toivon ettei hän ole tehnyt sinulle samaa kuin teki minulle" Shelly sanoin ja meni huoneeseen. Pala nousi kurkkuuni. Päätin lähteä vessaan siisitiytymään.

Rappukäytävän portit olivat  kuin vankilan  sellien ovet. Sairaala ei muutenkaan ollut kovin kotoisa, oli pelottavaa kävellä autioilla käytävillä yksin.  Paikka oli kolea ja kautaaltaan  vaalea jossain kohdissa saattoi  komeilla korkeintaan yksi muovi kukka.

Tultuani vessasta näin komean mies sairaanhoitajan pesemässä käsiään, kunnes tajusin että, hän näytti aivan Michaelilta. Pelästyin suunnattomasti.

Lähdin juoksuun ja toivon että, olisin nähnyt vain omiani. " Hei mikäs kiire sulla on?" Lääkäri joka näytti Michaelilta kysyi.  En vastannut juoksin hisseille ja pyyhälsin alas.En katsonut kertaakaan taakseni peläten, että Michael seuraisi minua.

Odotushuoneeseen takaisin päästyäni Shelly tuli pois huoneesta. Hän oli nostanut selvän tekohymyn naamalleen mutta näin hänen meikkiensä olevan aivan pitkin poskia. En kehdannut enkä uskaltanut kysyä mitä he saivat selville.

Minut kutsuttiinkin pian huoneeseen. " Okei. Eli mä epäilen että...Mullan....on....Sukupuolitauti tai jotain" Sanoin itkua pidätellen. Lääkärikin näytti niin myötätuntoiselta että, olisi tehnyt mieli hypätä hänen syliinsä ja kertoa kaikki tapahtunut. "Hyvä on kerro tietosi." Lääkäri sanoi rauhoittavalla äänellä

Mies alkoi näpytellä tietoja koneelle. Istuin hiljaa ja väsyneenä paikallani. Jännitys oli jo hieman laskenut. "Hyvä on millaisia oireita sinulla on?" Mies kysyi. Katsoin pohtivasti häneen.  Oli kulunut  vain vuorokausi Michaelin  ja minun sänky puuhistani. "Pahoinvointia, oksentelua, huimausta ja väsyneisyyttä" Vastasin virallisesti. Mies jatkoi näpyttelyään.

Sitten lääkäri soitti hoitajalle. " No jos ei muita ole vapaani  niin sitten Michael. Hyvä on selvä kiitos" Mies sanoi ja sulki luurin. " Pelästyin kuulessani Michaelin nimen, ehkä kyseessä olikin joku muu Michael sen nimisä ihmisiä nimittäin maailmassa kyllä riitti. " Voitte riisua sermin takana ja käykää tutkimus tuoliin" Lääkäri kehotti.

Ja ovi avautui ja kukapa se sieltä sisään tallusti! MICHAEL! tietenkin hän oli täällä töissä miten saatoin unohtaa! Kirosin itseni ja Michael vinkkasi minulle. Mulkaisin ilkeästi, en salinut  sitä.

"Ei tuota lääkriä! EI!POIS!" kiljuin tuolissa!" Miehet katsoivat toisiinsa ja komeampi  mies lääkäri ajoi  Michaelin pois ja alkoi tutkimaan minua kysymättä miksi edes järjestin kohtauksen.

Pelkoni voimistui kivun myötä. Tutkimus sattui jumalattomasti. Peitin kasvoni ja itkin en pystynyt enää. Kaikki pelkoni olisivat ehkä astumassa toteen tämän myötä.

Mies palasi koneelleen kun puin päälleni. Hän hymähteli vähän väliä ja alkoi hymyillä. "Tämä ei ole mitään vakavaa. Voin iloksenne ilmoittaa että, olette raskaana!" Mies ilmoitti iloisesti.

Purskahdin pahempaan itkuun kuin äsken ja mies katsoi minua kummastuneena. "Ei ei ei ole mahdollista" Intin lääkärille. En väitä ettenkö olisi halunnut lapsia, mutta en halunnut niitä Michaelin kanssa. Miten Melissalle kerottaisiin? Ja mitä teen jos se jättää mut?

Olin lähdössä  mutta, tunteeni ottivat vallaan. En halunnut tappaa lastani tekemällä abortin enkä  halunnut kertoa Melissalle. Kunpa sen isä ei olisi ollut  Michael. Itkin yksin ulkona, kuinka säälittävältä se edes kuullostaa?

"Hei miks sä itket?" Michael tuli kysymään. Painauduin häntä vasten ja jatkoin tihrustamistani. " Ei mikään ihmeellinen" Vastasin nyyhkyttäen. Michael huokaisi. "Voit kertoa mulle kaiken" Hän sanoi myötätuntoisena.

"Nokun mä oon  raskaana ja se lapsi  on sun." Rohkaistuin kertomaan. Ihmettelin itsekkin rohkeuttani. Michael katseli muualle niinkuin ei olisi kuullut. " Kuulitko sä oot sen isä!" Hihkaisin hänelle ja hymyilin.

"Luuletko et haluun olla sen isä?" Michael sanoi äreästi  ja tönäisi minua. "Mitä? Etkö halua ottaa vastuuta sun omasta lapsestas!?" Kysyin pala kurkussa ja hämmästyneenä. Michael katsoi vihaisesti mua. "No en todellakaan ole valmis isäks!" Michael huusi.  " No mitäs menit unohtamaan  kortsus!" Kiljuin pihalla niin että, varmasti ulkopuolisetkin kuulivat. " Mitäs annat niin helposti ämmä" Michael sanoi ilkeästi ja lähti luotani.Oli siinä ja mies.

Ulkona alkoi  ukostaa ja myrskytä joten palasin sairaalan aulaan istumaan ja lepäämään hetkeksi. Michael oli törkeä minua kohtaan. En kerta kaikkiaan halunnut tavata sitä vitun luusera enää!

Sillä välin kun surkuttelin tulevaisuuttanu Michael oli törmännyt Sheilaan. " Meijän ei ois tarvinu erota kulta oltais taas yhes" Michael vinkkaili. "Ei todellakaan! Sulta en oo saanu mitää muuta ku tän penskan jota odotan!" Sheila tuhahti. Michaelin ilme venähti. "Säkin? Ei helvetti!" Michael päivitteli. Sheila kääntyi lähteäkseen.

Pääsin kotiin aamuntullen. "Hei mikä sulla on? Mikset puhu mitää? Selviskö siel lääkäris sit jotain vakavaa?" Melissa kyseli huolissaan. Purin sormeani ja pidättelin itkua. Mitäpä nyt teen ajattelin.

"No tavallaan selvis...Mä..Mä..Oon  raskaana" Änkytin. Melissan  silmät meinasivat  tippua päästä. "Raskaana? Ainakaan se ei mun ole" Melissa sanoi vitsikäästi mutta vakavoittui. "Kenen se on?" Hän kysyi ja katsoi minua silmiin. Vältin Melissan katsetta ja nieleskelin. Enkä vastannut.

"VASTAA!" Melissa huusi. Katsoin häntä itkuisesti. "Se on mun eksän Michaelin jonka tapasit  ovellani  sillo" Sain vastattua. Melissan silmistä huomasi vihan. "Tietenki menit pettämää sähän oot hetero ei ne selvii pelkäl naisel tottakai haluut miesten kaa vehata" Melissa kihisi kiukusta. " Rauhotu! Se juotti mut känniin ja tavallaa käytti hyväksee ku se tietää miten paljon tykkään juua" Selitin hermostuneesti.

"Anteeks" Melissa sanoi ha tuli lähelleni. " Sä voisit olla tälle toinen äiti se varmaan tykkää susta" Suputin Melissan korvaan. Hetken olimme hiljaa. "Mä rakastan sua" Kuiskasin. "Mäkin sua" Melissa sanoi hennosti. "Meist tulee hyvät vanhemmat" Melissa lisäsi vielä.

3 kuukauden päästä:

Olimme nyt onnellisia odotin lasta jo innolla. Ei enää pelottanut kun, tiesin lapselleni olevan nyt kunnon vanhemmat. Olin niin helpottunut olin lopettanut myös juomisen. Elämä hymyili.

"Vauva syntyy pian." Sanoin Melissalle inoissaan. " Sitten tämä perhe on valmis" Melissa vastasi. Suutelin häntä hennosti. "Kulta unohdetaanko menneet ja eletään tässä ja nyt?" Kysyin hartaasti. Melissa katsoi syvästi silmiini. "Tottakai, annetaan tälle lapselle kaikki rakkaus mitä meillä on anettavana" Hän kuiskasi ja silitti mahaani. Hyvä etten itkenyt onnesta.

8 kuukauden kuluttua:

Sain pienen pojan  jonka nimesin Erickiski. Hän oli hurmaavan  söötti vauva ja olimme Melissan kanssa inoissamme. Sössötimme ja helimme Erickkiä koko ajan joka paikassa.

Kaiken lisäksi olin laihtunutkin olin siitä iloinen. " Kulta mietin, että nyt kun ollaan perhe ni jos vorallistettais meijän suhde?" Kysyin Melissalta. Melissa oli hetken hiljaa. "Mikäs siinä, mut ootko nyt varma? Sä oot hetero tän ei pitäny olla kestävää?" Melissa kysyi empivästi. Katsoin hänen silmiinsä. "Mun ei ole pakko olla tän jälkee hetero voi olla vaikka bi jos se sulle merkitsee jotain" Vastasin ja suutelin häntä.

Kuukauden kuluttua:

Oli hääpäivämme. "Tahdotko tulla mun vaimoks ja rakastaa mua myötä  ja vastoinkäymisissä?" Kysyin ja pitelin sormusta. Melissa näytti empivältä. "Tuota...Eh..." En saanut selvää vastausta. Häävieraatkin siristivät korviaan. Katsoin häneen ilmeellä joka keroi "Älä tee tätä mulle"

 

 

Jätän teijät nyt vähän jännityksee! :D Mul on seuraavan  osan kuvii jo vähän valmiina et saan jatkoo aika pian :D Joo toivon et piditte KOMMENTTEJA KIITOS!