Tää loppu  nyt aika aikasin mutta sain sims 3:sen joten poistin kaikki lataukset et se peli menis nopeemmin eteepäin. Joten heittäkää herkät hyvästit! Oisin toki halunnu jatkaa mut nyt kävi näin.. Toistaiseksi en jaksa sims 2 tai kolme tarinoita mut katotaa sitte jatkossa!

Ihmettelen suuresti et miten jaksan oikein tehä näit osii tälläsel vauhil mut kuitenki tässä on jo neljäs osa :D Hyviä lukuhetkiä.

"En tahdo! En pysty" Melissa sanoi. Katsoin hänen silmiinsä, miten hän saattoi tappaa kaikki unelmani ja luvata minulle vielä liikoja? " Etkö rakastakkaan mua?" Kysyin hämilläni. Melissa ei vastannut katsoi vain muualle. "Miten voit tehdä näin? MIKSI? Sä lupasit rakastaa mua!" Huusin hänelle. Häävieraat katsoivat suut auki. Melissa ei edelleenkään vastannut. Turhauduin.

Kylmän rauhallisesti hän käveli pois alttarilta. Katsoin hänen menoaan itku kurkussa. Häävieraatkin olivat jo lähteneet. Miten näin voi käydä? Kyselin itseltäni. En löytänyt mitään selvää vastausta tähän.

Huomasin pian Michaelinki ilmestyneen häihini, mutta en välittänyt hänestä. "TULE TAKAISIN MELISSA! OLE NIIN KILTTI!" Huusin alttarilla.

Viimeinenkin vieras teki lähtöä. " Älä lähde jooko?" Pyytelin Wililtä joka oli hyvä ystäväni. "Tiesin ei lesbojen suhteet onnistu. Olet säälittävä" Hän tokaisi ja oli tekemässä lähtöä. "Miten niin? Rakastin häntä" Sanoin hiljaa. Will kääntyi minua kohti. " En koskaan uskonut parhaan ystäväni olevan niin epätoivoinen että, yrittää naisen kanssa naimisiin." Sanoi hän ylimielisesti ja häipyi ovesta. "Hyvä ystävänikin vihaavat mua" Ajattelin haikeana.

Juoksin vihaisena ulos. Melissa seisoi siellä katuvaisena. Ilmeeni oli kuin olisin valmis murhaamaan seuraavan vastaan tulevan.

"Ole kiltti älä mene! Miks teet näin?" Kyselin surullisena. Melissan silmistä huomasi katumuksen. Edelleenkään sain vastaukseski hiljaisuutta. Hänen ilmeensä oli hieman vihainenkin. En vai ymmärtänyt miksi.

Hän tönäisi yllättäen minua. "Ja antaisin sun pettää mua uudestaan? Et oo lesbo etkä sellaseksi taija muuttuu kirveelkää." Melissa sanoi tiukasti. Katsoin silmät selällään häntä. "Mutta mä helvetti soikoon rakastan sua ja en sano niin ellen tarkota!" Sanoin hätääntyneesti. "Niin varmasti rakastatkin ja mä sua mut en voi ottaa sitä riskiä, sä pidät miehistä enkä voi sulle tarjota kaikkea mitä miehellä on tarjottavana" Melissa huokaisi.

"Toiseksi me edetää liian nopeesti, mä oisin voinu olla sun ilman tätä koko häähommaa" Melissa tiukkasi. Olin pyörtyä siihen paikkaan, oloni oli niin heikko. "Olisit sanonu jotain! Ei olisi ollut pakkp rikkoa kaikke miktä meillä on" Ärähdin. Melissa lopetti selittämisen hämmentyneenä.

"Miten sulle voi mitään sanoo ku päätät kaiken mun puolesta!?" Melissa kysyi. Käännyin toiseen suuntaan. "Niin mut oisit voinu varottaa et, jätät mut alttarille" Vastasin. Melissalla oli nyt hätääntynyt ilme. "Olisit suuttunut mulle enkä halunnut loukata mut mä en ole valmis tähän, sullekkin saattaa löytyy jotain paljon parempaa kun mä" Melissa sanoi rauhallisesti. "Nii varmaan löytyy, sellanen ihminen joka luottaa muhun eikä jätä alttarille TURHAAN!" karjaisin ja käännyin ovelleni.

Mellissakin lähti. Kuulin hänen kenkiensä kolkkeen. En pystynyt sanomaan yhtään mitään. Kävelin vain sisälle ja yläkertaan, edelleen niellen itkuani.

Suoraan baarikaapille menin. Siinä vaiheessa kyynelvirta sai vallan. Kajaalini valui pitkin poskiani , hukutaessani kaikki suruni viinaan. En pystynyt en jaksanut en voimut. Kuulin Erickin huutavan lastenhuoneessa. "ET VIITTIS KILJUU!" Huusin Erickille ja itkin entistä kovempaa.

Kaaduin sohvalle. Puhelinkin soi mutta en jaksanut vastata . Kaikki oli menetetty mitä edes tein täällä? Miksen ollut jo kuollut? "Mitä virkaa elämälläni olisis jos kaikki suurimmat rakauteni aina tekivät näin pettivät tai jättivät. En luottaisi enää kehenkään! En naisiin en miehiin" Ajattelin vihaisena ja surullisena.

Kuukauden kuluttua:

Siinä seisoin, keskellä paskaista vessaa. Olin ryypännyt kaikki rahani ja jouduin muuttamaan pois. Nyt oli jäljellä vain pilattu elämäni ja Erick. Minulla ei ollut rahaa niinkään paljoa että olisin saanut meill kunnon aterian.

Istuin suihkussa. Ei ollut lämmitystä ja talvi oli tulossa. Oli kamalan kylmä. "Ei tän pitäny mennä näin" Ajattelin itsekseni. En ollut Melissasta kuullut mitään. Kai se oli löytänyt uuden jätettävän tai jonkun minua laihemman ja kauniimman jonka kanssa perustaisi perheen. En voinut tietää.

Päiväni menivät samalla rituaalilla. Ruokin ja nukutin Erickin.

Siivosin ja tein itselleni jotain syötävää. Töissäkin kävin silloinkun niitä oli. Pikaruokalan kassalla ei kovin paljoa tienattu, enkä voinut ylentyä pitkään aikaan.olin huonona kautenani ollut niin paljon pois töistä että, pomoni oli suuttunut ja antanut lähes potkut. Häntä kun ei helposti lepytetty.

Kaikenkukkuraksi lähiössä asui kaikkia ihme friikkejä jotka öisin ja päivisin hiippailivat pihallani. Olin lopen kyllästynyt heihin aina riehumassa ja pelottelemassa pikku Erickiäni. Saastat.

Lopulta parin viikon päästä onni kolkutti ovelleni. Tpasin miehen nimeltä Jamie. Hän oli kultainen ja hän itseasiassa löysi minut. Erick tarvitsi miehen mallia joten Jamie olisi siihen asiaa hyvä. Vaikka olin luvannut itselleni etten ikinä luota keheenkään päätin lopulta että, lupaukset oli tarkoitettu rikottaviksi.

"Kulta oletko varma että, olen hyvä miehen malli Erickille?" Jamie kysyi. "Tottakai olet! Juuri sopiva!" Hihkaisin. Suutelimme pitkään ja hellästi.

"Pitäisikö kokeilla Michaelin neuvvoja?" Jamie pohti. Olin väärässä ei tähänkään vältämättä voisi luottaa olin vain niin sinisilmäinen etten huomannut sitä. " Tämä nainen kuuluu nyt virallisesti minulle." Jamie päätti, en vain tiennyt sitäkään että "Virallisesti minun" Ei tarkoittanut avioliittoa vaan ihan jotain muuta.

Kokkasin, siivosin,tiskasin ja miellytin Jamietä niin paljon kuin ikinä pystyin. Halusin tämän suhteen onnistuvan. Jamie auttoi minut pääsemään yli Melissasta. En miettinyt sitä petturia enää. Olin myös kiitollinen Melissalle että löysin jotain häntäkin parempaa. Ainakin luulin niin.

Jälleen kuukauden päästä:

"Mietin tässä yhtenä päivänä että, rakastan sua todella joten..." Jamie sanoi ja veti henkeä. " Tuletko mun vaimoksi ja rakastat mua aina?" Jamie kysyi silmät kiiluen. Kysymys kuullosti hassulta korvissani olinhan kuullut sen jo kerran ennestään. " Tottakai tulen!" Hihkuin ja pompin tuolillani hyvä etten kaddunnut sillä kumoon.

"Ethän ikinä jätä mua?" Kysyin Jamieltä. "En koskaan ikinä milloinkaan" Jamie vastasi. "Ps. Mä rakastan sua" Kuiskasin hiljaa hänen korvaansa. " Mäkin sua todella paljon" Jamie vastasi kuiskaten. Tunsin hänen sydämensä sykkeen rinnallani olessamme niin lähekkäin.

 

Sinä yönä annoin pelolle rukkaset.

Lopetin työni, sillä Jamie sanoi että hänen työllään ansaitsimme tarpeeksi. Minun oli vaikea sitä aluksi uskoa, mutta tottelin häntä kuuliaisesti.

Jatkoin koti äitinä olemista siivosin ja puunasin talosta niin puhtaan kuin ikinä sainkaan. Kaikki vain Jamien mieliksi. En halunnut hänen pettyvän minuun.

Olin lopen uupunut laskuihin ja Erickin hoitamiseen. Jamie oli kaiket päivät töissä ja illallakin hyvin väsynyt. Pelkokin asui minussa yhä. "Mitä jos tämäkin suhde kaatuu?" Kyselin itseltäni.

Ilalla Jamien palattua kotiin, istuin pää pöydällä. " Mikäs sun on kulta?" Hän kysyi uteliaana. " Laskut tuli eikä meillä ole rahaa maksaa niitä." Mumisin hiusteni seasta. " Älä huoli kulta mä ansaitsen elannon meille ja pian on laskutkin hoidettu pois alta jos hyvin menee ollaa pian muutettu pois tästä läävästä" Jamie sanoi piristävästi. Huokaisin. "Kai olet oikeassa" Tuumasin.

"Sä tiedät että, olen oikeassa" Jamie sanoin ja suuteli minua. Hellän hetken keskeytti puhelimen pirinä. "Pakko vastata" Sanoin. "Eikä ole" Jamie sanoi hellästi. " Se voi olla jotain vakavaakin" Vastasin ja iroitauduin hänen otteestaan.

"Sun on pakko lähteä sieltä! Jamie ei ole oikeaa seuraa sinulle!" Kuului naisen ääni jonka tunnistin Shellyksi. Hän kuullosti siltä, kun olisi paniikissa. " Ihan oikeesti kuuntele mua ja lähde niin nopeesti ku pystyt!" Hän jo melkein huusi minulle. "Miten niin?" Kysyin. "Jamie ei rakasta sinua hän on todella kelmi ja Michaelin asialla" Shelly selitti. En uskonut hänen puheitaan.

"Oot vaan kateellinen! Mulla on perhe en usko että sulla on" Ärähdin hänelle. Shellyn takaa kuului vieras mies ääni joka käski lopettaa puhelun. "Lähde heti! Pyyän lähe siletä..." Sitten kuului hiljaisuutta ja kamala huuto. "Hyvästi" Sanoi tumma miesääni puhelimeen. Puhelu katkesi. Olin järkyttynyt.

Tiesin ettei suhteeni onnistuneet, mutta mitä tämä on? Olin huolissani. En tiennyt kehen luottaa Shellyyn vai Jamieen. Ei tämä voinut olla totta! Unta tämän on pakko olla. Ajattelin ja nipistin itseäni se sattui joten se ei ollut unta. Vaan karu todellisuus.

Katsoin televisiota ja join viiniä. Viinikin oli todella vanhaa ja maistui kamalalta mutten halunnut ruveta ryyppäämään. Jamie oli mennyt kauppaan joten jouduin odottamaan häntä kotiin. menin kaatamaan loput viinit viemäristä alas. Olin niin hermostunut en tiennyt mitä tehdä.

Päätin ottaa yhden lasillisen kirkaampaa. Vain yhden lupasin sen vain yhden.

"Kulta tiedäthän että, rakastan sua? Ja suojelen kaikelta?" Puhelin Erickille. Hänestä oli kasvanut jo iso poika.Erick jokelteli jotain ja tiesin ettei se vielä ymmärtänyt mutta halusin purkaa huoleni jolekkin.

Katsoin Jamietä. Mikä hänessä oli niin pahaa? Hän näytti kunnolliselta mieheltä jolla oli hyvä mieli. Ei hän mitään pahaa voisi tehdä? Ei voisi hänhän rakastaa minua ja minä häntä olemme kihloissa Shelly on taatusti väärässä. Ajattelin.

"Yksi ystäväni soitti minulle ja puhui hieman sekavia. Onko sulla jotain mistä mun pitäis tietää?" Rohkenin kysymään. Jamien ilme meni hämilleen. Se oli sellain "Voi ei mistä hän tiettää" Ilme. Jamie käänsi päätään "Ei ole kulta" Jamie sanoi hermostuneesti. " On sulla nyt joku asia" Vastasin. "Ei ole muutakun että, rakastan sua yli kaiken" Hän kuittasi ja jatkoi teeveen katsomista.

Jamie nousi seisomaan ja otti olkapäistäni kiinni. " Luota muhun ja mä luota suhun" Se sanoi. "Tottakai tottakai" Vastasin hieman pettyneesti. Hänessä oli jotain outoa. "Menen nukkumaan tule perässä" Se sanoi ja painui makuuhuoneeseen.

Peittelin Erickin. En pystynyt mennä vielä nukkumaan. Olin aivan liian hämilläni kaikesta.

Päätin selvittää asian ja soittaa Sheilalle. "Tämä on vastaaja voitte jättää viestin äänimerkin jälkeen PIIIP" Kuului vain. Yritin monta kertaa vielä mutta tuloksetta. Mitä oli tapahtunut? Ja kuka se mies oli? En voinut selvittää.

Tässä oli nyt tämä. Komenttejä huolin :D

No mulla kun tätä päivitys intoo riittää yllin kyllin ni väsäsin tän kolmannenki osan nyt valmiiks :D Toivon et te pidätte. Joo tiiän et tän  osan juoni pomppii sinne sun tänne mut koitakee kestää :D Hyviä lukuhetkiä!

"Minne sä oot menos noin hienona?" Melissa kysyi minulta. " Täytyy käydä lääkärissä" Mainitsin ja tein jo lähtöä. Melissa katsoi minuun kysyvästi. "Miks sähän oot ihan terve?" Hän kysy hämmästyneesti. Itku nousi kurkkuuni, mutta pystyin pidättelemään. " Tää on sellanen..Vuositarkastus" Keksin äkkiä näppärän valheen ja lähdin ennen kuin Melissa kysyisi yhtään enempää.

Seisoin sairaalan edessä huolestuneena.  Mitä tämä nyt olisi. Jos tää on joku  tauti  se voi silloin olla Melissallakin.  Mitä sitten teen? Kerron sille et !joo sä saatat  olla sairas mee testeihin!" Yksi asia oli varmaa Michael ei selviäisi tästä helpolla. Ja en kertakaikkiaan voinut Melissalle kertoa, että olin häntä pettänyt typerän eksäni kanssa.

Meinasin jo perua koko käynnin ja lähteä pois. "Siellä näyttää todella kiireiseltä ei ne minua kerkeäisi hoitamaan" Ajattelin.  Mutta rohkaistuin ja kävelin rappuset reipaasti ylös miettien mitä sanoisin vastaanotto tiskillä.

Istuin  tiskin edessä olevalle tuolille. Nenääni leijui tuttu sairaalan haju ja se sai minut uudelleen pelon valtaan. Tiskin takana istui nainen jolla oli paksut musta sankaiset silmälasit, tiukka  nuttura ja punaista huulipunaa. Hän ei näyttänyt kovin mukavalta , pikemminkin kierolta. Hän ei aluksi ollut huomaavinaan minua vaan näpytti kiireisen näköisenä.

Rykäisin muutaman kerran, jonka jälkeen nainen katsoi minua arvostelevasti ja hieman ilkeästi ja hymähti. Minua jännitti niin kovasti että, meinasin oksentaa uudestaan ja heilutin jalkojani kuin olisin tanssinut sambaa. "Etko sina nae etta minulla olla kiire!" Nainen tiuskaisi minulle.

"Mutta kun, tuota mun pitäis" Änlytin. Nainen hymähti toisen kerran. "Tiedan mina mika nainen sina olla, taas yksi joka  saamassa vahinko lapsen miehelle jota ei tunne!" Nainen sanoi minulle ilkeästi. Kyyneleet meinasivat tulvia silmistäni ja kurkkuani kuristi.

"Ei! EI! Minä tarvitsen ajan naistenlääkäriltä!" Sain sanotuksi. "Mikset heti sanoa!" Nainen tiuskaisi mutta heitti naamalleen inhottavan feikki hymyn kun, ohitsemme käveli vanha  mies. " Kiitos kaynnista terve tulo uudelle!" Nainen huikkasi miehelle joka vain käveli ohi sanomatta mitään.

"Tassa olla laakari kutsua sinua sitten" Nainen esitteli ja työnsi lähes minut ovesta sisään. Pelkoni kasvoi taas ha käteni hikosivat uudelleen.

Atuessani odotushuoneeseen näin blondinn joka istua kyyhötti sohvalla surullisen oloisena. Hän näytti todella tutulta. Yhtäkkiä hoksasin.  "Tuo on se nainen jonka mukaan Michael lähti!" Ilmeeni muttui ilkeäksi ja mulkaisin muutaman kerran häntä.

Siinä sitten kyyhötimme yhdessä. En edes jaksanut ajatella mitä kaikkea seuraisi jos minulla todella olisi jokin sukupuolitauti. Blondi näytti yhtä miteliäältä, "mutta miksi ihmeessä hän oli täällä?"Mietin itsekseni.

Blondi ei selvästi tunnistanut minua, sillä hän alkoi tuttavallisesti puhua. " Miksi sä oot tääl?Sori kun oon utelias vaikka ei tunneta  edes" Hän sanoi ja hymyili hermostuneesti. En vastannut mitään. En halunnut sellaiselle ämmälle vastata.  "Eihän sun toki ole pakko kertoa jos et halua" Blondi jankutti.

"Älä viitti jankuttaa! Kyllä me tunnetaa!" Ärähdin. Blondi meni hämilleen ja hiljaiseksi. "Mä olen Michaelin exä ja se petti mua sun kanssa ja vielä kaiken lisäks jättikin" Sanoin ilkeällä äänensävyllä.Blondi katsahti maahan.

"Älä viitti mulle raivota! Michael on sika enkai muuten istuis täällä!" Nainen ärähti minulle. Voi ei. Jännitykseni  laukesi uudestaan kun kuulin hänen olevan täällä Michaelin takia. "Anteeks, luulin et ootte viel yhessä." Sanoin  vaisusti.  Blondi katsoi minuun itkuisin silmin. "Ainii mun nimi on Shelly ja miks oot tääl?" Shelly kysyi. Kelasin shellyn nimeä hetken aikaa päässäni ja päädyin tulokseen että, se on  aika yleinen blondi nimi. "Michaelin takia" Vastasin vaisusti.

Komea mieslääkäri ilmestyi ovelle. "Shelly TrueLove" Hän kutsui. Onneksi hän oli enen minua ehdin sopivasti miettiä asioita.

"Toivon ettei hän ole tehnyt sinulle samaa kuin teki minulle" Shelly sanoin ja meni huoneeseen. Pala nousi kurkkuuni. Päätin lähteä vessaan siisitiytymään.

Rappukäytävän portit olivat  kuin vankilan  sellien ovet. Sairaala ei muutenkaan ollut kovin kotoisa, oli pelottavaa kävellä autioilla käytävillä yksin.  Paikka oli kolea ja kautaaltaan  vaalea jossain kohdissa saattoi  komeilla korkeintaan yksi muovi kukka.

Tultuani vessasta näin komean mies sairaanhoitajan pesemässä käsiään, kunnes tajusin että, hän näytti aivan Michaelilta. Pelästyin suunnattomasti.

Lähdin juoksuun ja toivon että, olisin nähnyt vain omiani. " Hei mikäs kiire sulla on?" Lääkäri joka näytti Michaelilta kysyi.  En vastannut juoksin hisseille ja pyyhälsin alas.En katsonut kertaakaan taakseni peläten, että Michael seuraisi minua.

Odotushuoneeseen takaisin päästyäni Shelly tuli pois huoneesta. Hän oli nostanut selvän tekohymyn naamalleen mutta näin hänen meikkiensä olevan aivan pitkin poskia. En kehdannut enkä uskaltanut kysyä mitä he saivat selville.

Minut kutsuttiinkin pian huoneeseen. " Okei. Eli mä epäilen että...Mullan....on....Sukupuolitauti tai jotain" Sanoin itkua pidätellen. Lääkärikin näytti niin myötätuntoiselta että, olisi tehnyt mieli hypätä hänen syliinsä ja kertoa kaikki tapahtunut. "Hyvä on kerro tietosi." Lääkäri sanoi rauhoittavalla äänellä

Mies alkoi näpytellä tietoja koneelle. Istuin hiljaa ja väsyneenä paikallani. Jännitys oli jo hieman laskenut. "Hyvä on millaisia oireita sinulla on?" Mies kysyi. Katsoin pohtivasti häneen.  Oli kulunut  vain vuorokausi Michaelin  ja minun sänky puuhistani. "Pahoinvointia, oksentelua, huimausta ja väsyneisyyttä" Vastasin virallisesti. Mies jatkoi näpyttelyään.

Sitten lääkäri soitti hoitajalle. " No jos ei muita ole vapaani  niin sitten Michael. Hyvä on selvä kiitos" Mies sanoi ja sulki luurin. " Pelästyin kuulessani Michaelin nimen, ehkä kyseessä olikin joku muu Michael sen nimisä ihmisiä nimittäin maailmassa kyllä riitti. " Voitte riisua sermin takana ja käykää tutkimus tuoliin" Lääkäri kehotti.

Ja ovi avautui ja kukapa se sieltä sisään tallusti! MICHAEL! tietenkin hän oli täällä töissä miten saatoin unohtaa! Kirosin itseni ja Michael vinkkasi minulle. Mulkaisin ilkeästi, en salinut  sitä.

"Ei tuota lääkriä! EI!POIS!" kiljuin tuolissa!" Miehet katsoivat toisiinsa ja komeampi  mies lääkäri ajoi  Michaelin pois ja alkoi tutkimaan minua kysymättä miksi edes järjestin kohtauksen.

Pelkoni voimistui kivun myötä. Tutkimus sattui jumalattomasti. Peitin kasvoni ja itkin en pystynyt enää. Kaikki pelkoni olisivat ehkä astumassa toteen tämän myötä.

Mies palasi koneelleen kun puin päälleni. Hän hymähteli vähän väliä ja alkoi hymyillä. "Tämä ei ole mitään vakavaa. Voin iloksenne ilmoittaa että, olette raskaana!" Mies ilmoitti iloisesti.

Purskahdin pahempaan itkuun kuin äsken ja mies katsoi minua kummastuneena. "Ei ei ei ole mahdollista" Intin lääkärille. En väitä ettenkö olisi halunnut lapsia, mutta en halunnut niitä Michaelin kanssa. Miten Melissalle kerottaisiin? Ja mitä teen jos se jättää mut?

Olin lähdössä  mutta, tunteeni ottivat vallaan. En halunnut tappaa lastani tekemällä abortin enkä  halunnut kertoa Melissalle. Kunpa sen isä ei olisi ollut  Michael. Itkin yksin ulkona, kuinka säälittävältä se edes kuullostaa?

"Hei miks sä itket?" Michael tuli kysymään. Painauduin häntä vasten ja jatkoin tihrustamistani. " Ei mikään ihmeellinen" Vastasin nyyhkyttäen. Michael huokaisi. "Voit kertoa mulle kaiken" Hän sanoi myötätuntoisena.

"Nokun mä oon  raskaana ja se lapsi  on sun." Rohkaistuin kertomaan. Ihmettelin itsekkin rohkeuttani. Michael katseli muualle niinkuin ei olisi kuullut. " Kuulitko sä oot sen isä!" Hihkaisin hänelle ja hymyilin.

"Luuletko et haluun olla sen isä?" Michael sanoi äreästi  ja tönäisi minua. "Mitä? Etkö halua ottaa vastuuta sun omasta lapsestas!?" Kysyin pala kurkussa ja hämmästyneenä. Michael katsoi vihaisesti mua. "No en todellakaan ole valmis isäks!" Michael huusi.  " No mitäs menit unohtamaan  kortsus!" Kiljuin pihalla niin että, varmasti ulkopuolisetkin kuulivat. " Mitäs annat niin helposti ämmä" Michael sanoi ilkeästi ja lähti luotani.Oli siinä ja mies.

Ulkona alkoi  ukostaa ja myrskytä joten palasin sairaalan aulaan istumaan ja lepäämään hetkeksi. Michael oli törkeä minua kohtaan. En kerta kaikkiaan halunnut tavata sitä vitun luusera enää!

Sillä välin kun surkuttelin tulevaisuuttanu Michael oli törmännyt Sheilaan. " Meijän ei ois tarvinu erota kulta oltais taas yhes" Michael vinkkaili. "Ei todellakaan! Sulta en oo saanu mitää muuta ku tän penskan jota odotan!" Sheila tuhahti. Michaelin ilme venähti. "Säkin? Ei helvetti!" Michael päivitteli. Sheila kääntyi lähteäkseen.

Pääsin kotiin aamuntullen. "Hei mikä sulla on? Mikset puhu mitää? Selviskö siel lääkäris sit jotain vakavaa?" Melissa kyseli huolissaan. Purin sormeani ja pidättelin itkua. Mitäpä nyt teen ajattelin.

"No tavallaan selvis...Mä..Mä..Oon  raskaana" Änkytin. Melissan  silmät meinasivat  tippua päästä. "Raskaana? Ainakaan se ei mun ole" Melissa sanoi vitsikäästi mutta vakavoittui. "Kenen se on?" Hän kysyi ja katsoi minua silmiin. Vältin Melissan katsetta ja nieleskelin. Enkä vastannut.

"VASTAA!" Melissa huusi. Katsoin häntä itkuisesti. "Se on mun eksän Michaelin jonka tapasit  ovellani  sillo" Sain vastattua. Melissan silmistä huomasi vihan. "Tietenki menit pettämää sähän oot hetero ei ne selvii pelkäl naisel tottakai haluut miesten kaa vehata" Melissa kihisi kiukusta. " Rauhotu! Se juotti mut känniin ja tavallaa käytti hyväksee ku se tietää miten paljon tykkään juua" Selitin hermostuneesti.

"Anteeks" Melissa sanoi ha tuli lähelleni. " Sä voisit olla tälle toinen äiti se varmaan tykkää susta" Suputin Melissan korvaan. Hetken olimme hiljaa. "Mä rakastan sua" Kuiskasin. "Mäkin sua" Melissa sanoi hennosti. "Meist tulee hyvät vanhemmat" Melissa lisäsi vielä.

3 kuukauden päästä:

Olimme nyt onnellisia odotin lasta jo innolla. Ei enää pelottanut kun, tiesin lapselleni olevan nyt kunnon vanhemmat. Olin niin helpottunut olin lopettanut myös juomisen. Elämä hymyili.

"Vauva syntyy pian." Sanoin Melissalle inoissaan. " Sitten tämä perhe on valmis" Melissa vastasi. Suutelin häntä hennosti. "Kulta unohdetaanko menneet ja eletään tässä ja nyt?" Kysyin hartaasti. Melissa katsoi syvästi silmiini. "Tottakai, annetaan tälle lapselle kaikki rakkaus mitä meillä on anettavana" Hän kuiskasi ja silitti mahaani. Hyvä etten itkenyt onnesta.

8 kuukauden kuluttua:

Sain pienen pojan  jonka nimesin Erickiski. Hän oli hurmaavan  söötti vauva ja olimme Melissan kanssa inoissamme. Sössötimme ja helimme Erickkiä koko ajan joka paikassa.

Kaiken lisäksi olin laihtunutkin olin siitä iloinen. " Kulta mietin, että nyt kun ollaan perhe ni jos vorallistettais meijän suhde?" Kysyin Melissalta. Melissa oli hetken hiljaa. "Mikäs siinä, mut ootko nyt varma? Sä oot hetero tän ei pitäny olla kestävää?" Melissa kysyi empivästi. Katsoin hänen silmiinsä. "Mun ei ole pakko olla tän jälkee hetero voi olla vaikka bi jos se sulle merkitsee jotain" Vastasin ja suutelin häntä.

Kuukauden kuluttua:

Oli hääpäivämme. "Tahdotko tulla mun vaimoks ja rakastaa mua myötä  ja vastoinkäymisissä?" Kysyin ja pitelin sormusta. Melissa näytti empivältä. "Tuota...Eh..." En saanut selvää vastausta. Häävieraatkin siristivät korviaan. Katsoin häneen ilmeellä joka keroi "Älä tee tätä mulle"

 

 

Jätän teijät nyt vähän jännityksee! :D Mul on seuraavan  osan kuvii jo vähän valmiina et saan jatkoo aika pian :D Joo toivon et piditte KOMMENTTEJA KIITOS!

 

                 Osa  2: Now or Never

 

Nyt päätin ku tylsää oli ni väsätä toisen osan. Toivon et pidätte :D

Kävelin kotiin. Koko matka tuntui unelta, vasta äsken olin ollut Melissan luona, Siellä oli  jotenkin turvallisen tuntuista. Asuin kauniissa klassisessa rivitalossa.  Nappurit sen sijaan olivaty vähemmän klasisia ja mekastivat kaiket yöt.

Mun oli pakko ottaa kylpy, olo oli jotenkin niin kamalan likainen. Ei ollut ensimmäinen kerta kun olin urakalla sekoillut alkoholin  vaikutuksen alaisena.

Mietin, mitä ihmettä mun pitäisi tehdä. Oliko tuo nyt vain yhden yön sekoilu vai pitäisikö  Melissalle soittaa. Lopulta päädyin ideaan että, soittaisin.

Mutta, ennen soittoa tarvitsin rohkaisua. Huikkasin muutaman kerran pullosta. Kysymyksiä sateli päässäni " Mitä jos Melissa ei pidäkkään musta?" " Mitä jos se oli vain yhden yön juttu" " Mä olen hetero?"

"Tulishit nyt tänne!" Huusin puhelimeen. " No joo joo tuun.. Kai jonku susta on huolta pidettävä." Melissa sanoi. "Mä taijan..." Olin sanomassa kun yhtäkkiä kuului TUUT TUUT TUUT. "Se ei siis jaksanutkaan kuunnella mua" Ajattelin vihaisena ja menin hakemaan lisää rohkaisua.Olin vihainen Melissalle vaikken tuntenut sitä edes.

Join lähes kaikkea mitö baarikaapistanu löytyi. En välittänyt merkistä  kunhan se vain oli mahdollisimman vahvaa.

Lopulta kahen pulollisen jälkeen kaaduin lattialle. Muistini pimeni "en sittenkään pystyisi tähän" "Mellisaa ei aivan varmasti edes tulisi" Olivat viimeiset ajatukseni ennen kuin kaaduin.

"Mitä helvettiä!?" Melissa huusi kun pääsi ovesta sisään ja yläkertaan jossa makasin. " Tiesin ettei sua voi jättää yksin" Melissa huokaisi vienosti. Ja katsahti lattialle.

"Paljon kello on? Missä mä oon?" Mutisin kun nousin ylös. " Kello on 18.00 ja sä oot kotona." Melissa vastasi onnellisella ja helpottuneella äänen sävyllä.

 

"Paljon sä oikein oot juonu?" Melissa kysyi kuitenkin hymyillen ja katsoi tiiviisti silmiini. Nostin tekohymyn huulilleni. " En tiedä" Vastasin vaisusti."Kai mun täytyy alkaa käymää tääl säännöllisesti pitämässä huolta susta" Melissa sanoi ja vinkkasi minulle. Hymyilin ujosti. "Jos vaan..Voisit auttaa mut sänkyy, mun päätä koskee." Pyysin ja loin ystävällisen katseen häneen.

Melissa auttoi mut makuhuoneeseen jonne nukahdin välittömästi. Melissa jäi hetkeksi sänkyni viereen ja katseli kun nukuin levollisena.

Heräsin myöhään illalla ja Melissa oli yhä luonani. Menin hyvästelemään hänet. " Sori mut mun on saatava olla rauhassa." Sanoin hänelle. Hän katsoi mua niillä ihanilla silmillään. " Ei se mitään, soita mulle ni saat seuraa" Melissa vastasi ja virnuili lähtiessään.

Epätoivo valtasi minut. "Miten Melissa voi tykätä tälläisestä valaasta?" Mietin ja se ajoi minut itkun partaalle. En  löytänyt itsestäni mitään hyvää puolta. Olin 20 vuotias, työtön, sinkku (ainakin tällä hetkellä), alkoholisti, lihava ja rahastakin oli pulaa.

Peilailin hetken itseäni. Tiesin pystyväni vaikuttamaan asioihin, mutta minulta puuttui itsevarmuus. Huokaisin ja katsoin peiliin.

Tuumasta toimeen. Aloin kuntoilla päätin muuttua nyt. Tällä kertaa myös aijoin onnistua. Melissan vuoksi ja oman terveytenikin.

Lopulta suihkun jälkeen läsähdin sohvalle ja nukahdin. Voimistelu kävi kunnol päälle vaikka olin kuntoillut vain puolituntia.

Havahduin liikenteen meluun. Olin miettinyt edellesen illan pelkästään Melissaa ja päätin soittaa hänelle. Halusin todella tietää mikä oli tilanteemme.

"Ajattelin sua ja halusin soittaa siks kun ööm kun" Sopersin.

"Joo mullaki olis asiaa.. Mäki mietin kaikkee tätä sitä yötä ja sua." Melissa sanoin vakavasti.

"Mitä siitä? Etkö haluakkaan olla mun kanssa?" Kysyin huolestuneesti.

"Ei päinvastoin, ajattelin et  voitais olla yhessä" Melissa sanoin lämpimällä äänensävyllä.

"TOTTAKAI!" Kiljahdin luuriin.

"Eli me nyt niinkun seurustellaan?" Kysyin arasti.

"Jos haluat  niin joo" Melissa sanoi.

Puhuimme vielä hetken.

Istuin keittiössä omissa ajatuksissani. Ajattelin Melissaa, voi kuinka olinkaan rakastumassa häneen! Ilmeeni vakavoittui kun kuulin avaimet ovessa, mietin kellä voisi olla edes avaimet asuntooni kunnes muistin, Michaelilla!Hän oli exäni joka oli häipynyt sanaakaan sanomatta toisen naisen perään n. puoli vuotta sitten. Se jälkeen en ollut hänestä kuullut ja tietenkin sille urpolle oli avaimet jääny.

"Moi kultsi" Michael huudahti ja tuli halaamaan minua. Sysäsin hänet syrjään. " Mä en ole sun kulta eikä sulla ole mitään asiaa tänne avaimetki voisit antaa takasin." Vastasin nyrpeästi. "No johan on muija" Michael vastasi hölmistyneenä. Katsoin tuimasti häneen. " Miten kehtaat tulla tänne takasin ku häivyit sen blondin kanssa?" Kysyin vihaisesti. " No..Mulla oli ikävä sua?" Michael vastasi kysyvästi.

Ilta pimeni. " Antaisit nyt halin edes!" Michael kinusi. " En! Ja sitäpaitsi sä muistutat mua niistä ajoista kun alotin viinalla lotraamisen! Sun syy!" Karjaisin hänelle. " Miten nii mun syy? Ite sä siihen suostuit!" Michael kinasi.Katsoin häntä. " Ehkä oot oikeessa mut älä koske muhun!" Vastasin. "Onkos sulla mitää juomista?" Michael kysyi ja meni yläkertaan.

Illan kuluessa joimme enemänkin kuin yhdet. En oikein muista paljoa siitä illasta. "Muth sith mä sanoin et lisää juomaa!" Mölysin ja Michael katsoi tyytyväisenä kännistä olotilaani. Kai olisi pitänyt tietää mitä vittua sekin ääliö taas suunnitteli.

Muistini alkoi hämärtyä pala palalta. Viimeiset sanat jotka muistan oli " Mä oikeesth jäin kaipaa sua paljoon" Sitten loput jää unholaan.

Viimeiset todella hämärät muistikuvani.. Nyt olin sössinyt kaiken mahdollisen. Olin pettänyt Melissaa vaikka todella ja oikeasti rakastin häntä enemmän kuin Michaelia.

Heräsin kamalaan päänsäärkyyn. Pääni sisällä jympytti ja tuntui kun päässäni olisi soittanut kokonainen nokkahuilu orkesteri.

Yhtäkkiä muistin kaiken viimeillasta ja yöstä. Miten voinkaan olla niin tyhmä!

"YLÖS! JA LÄHE ÄKKII POIS MÄ EN  HALUU  NÄHÄ SUA ENÄÄ IKINÄ!" karjuin Michaelille. Olin aivan itkun partaalla.

"Mä herään vähemälkii ja miks nyt  mut potkitaa ulos ku viimeyö oli niin kuuma?" Michael kysy hölmönä. "Mee vaa nyt jooko ja jätä ne avaimet ja unohetaa tää.." Pyysin. Michael lähti saman tien.

Ei kestänyt kauaa kun Melissa asteli makuuhuoneeseen.  " Huomenta kulta. Olin huolissani susta joten aattelin tulla käymää" Melissa sanoi ja halasi minua. " Turhaan oot huolissas. Miten pääsit sisää?" Kysyin peläten että, Melissa oli nähny Michaelin. " Joku ihme mies avasi mulle oven ja oli juuri lähössä  käski varoa kun täällä on kuulemma sota käynissä.  Kuka se muuten oli?" Melissa kysyi.Huokaisin. "Yks mun ystävä meille tuli riita." Vastasin. Melissa katsoi minuun säihkyvin silmin. " Oli mulla asiaakin." Melissa jatkoi.

"Harvoin tapaa tollasen naisen ku sä..Ja haluisin omistaa sut ettet varmasti ikinä jätä mua tai mitää." Melissa huokaisi. "Tuutko mun vaimoks?" Melissa kysyi innostuen. "TOTTAKAI TULEN!" kiljaisin. Olin niin onnellinen juuri nyt.

"OLET IHANA!" kiljuin Ja hyppäsin  kaikella voimalla hänen syliinsä.

Yhtäkkiä huono olo valtasi mut. En tiedä johtuko se siitä viinamäärästä jonka eilen nautin vai jostakin muusta. Huolestuin. En yleensä oksentanuy krapulassa se ei ollut tapaistani.

Mitä tämä on? Mitä jos olisin saanut jonkun tartunnan? Voi ei! En voisi antaa sitä  anteeksi Michaelille.  Miten selittäisin sen Melissalle! Mitä mä nyt teen.

Toivon että, piditte! Joo ja tiiän et siel on aika paljon kirjotus virheitä mut ei voi nyt mitää :D:D Kommentoikaa!

 

Tällä ei taija kyl kauheesti lukijoit viel olla mut, kuiteski. Pahoittelen edelleen että tossa ekassa osassa on aika rajua tavaraa ihan sen takia nyt vaa mainitsen ettei kukaan tule mulle mäkättämää sit siitä. Toivoisin et kaikki jotka tätä lukee ni kommentois. Koska ois kiva saada ees pient palautetta täst :D Ei muuta. Tää oli nyt vaa tällänen :D