Osa  2: Now or Never

 

Nyt päätin ku tylsää oli ni väsätä toisen osan. Toivon et pidätte :D

Kävelin kotiin. Koko matka tuntui unelta, vasta äsken olin ollut Melissan luona, Siellä oli  jotenkin turvallisen tuntuista. Asuin kauniissa klassisessa rivitalossa.  Nappurit sen sijaan olivaty vähemmän klasisia ja mekastivat kaiket yöt.

Mun oli pakko ottaa kylpy, olo oli jotenkin niin kamalan likainen. Ei ollut ensimmäinen kerta kun olin urakalla sekoillut alkoholin  vaikutuksen alaisena.

Mietin, mitä ihmettä mun pitäisi tehdä. Oliko tuo nyt vain yhden yön sekoilu vai pitäisikö  Melissalle soittaa. Lopulta päädyin ideaan että, soittaisin.

Mutta, ennen soittoa tarvitsin rohkaisua. Huikkasin muutaman kerran pullosta. Kysymyksiä sateli päässäni " Mitä jos Melissa ei pidäkkään musta?" " Mitä jos se oli vain yhden yön juttu" " Mä olen hetero?"

"Tulishit nyt tänne!" Huusin puhelimeen. " No joo joo tuun.. Kai jonku susta on huolta pidettävä." Melissa sanoi. "Mä taijan..." Olin sanomassa kun yhtäkkiä kuului TUUT TUUT TUUT. "Se ei siis jaksanutkaan kuunnella mua" Ajattelin vihaisena ja menin hakemaan lisää rohkaisua.Olin vihainen Melissalle vaikken tuntenut sitä edes.

Join lähes kaikkea mitö baarikaapistanu löytyi. En välittänyt merkistä  kunhan se vain oli mahdollisimman vahvaa.

Lopulta kahen pulollisen jälkeen kaaduin lattialle. Muistini pimeni "en sittenkään pystyisi tähän" "Mellisaa ei aivan varmasti edes tulisi" Olivat viimeiset ajatukseni ennen kuin kaaduin.

"Mitä helvettiä!?" Melissa huusi kun pääsi ovesta sisään ja yläkertaan jossa makasin. " Tiesin ettei sua voi jättää yksin" Melissa huokaisi vienosti. Ja katsahti lattialle.

"Paljon kello on? Missä mä oon?" Mutisin kun nousin ylös. " Kello on 18.00 ja sä oot kotona." Melissa vastasi onnellisella ja helpottuneella äänen sävyllä.

 

"Paljon sä oikein oot juonu?" Melissa kysyi kuitenkin hymyillen ja katsoi tiiviisti silmiini. Nostin tekohymyn huulilleni. " En tiedä" Vastasin vaisusti."Kai mun täytyy alkaa käymää tääl säännöllisesti pitämässä huolta susta" Melissa sanoi ja vinkkasi minulle. Hymyilin ujosti. "Jos vaan..Voisit auttaa mut sänkyy, mun päätä koskee." Pyysin ja loin ystävällisen katseen häneen.

Melissa auttoi mut makuhuoneeseen jonne nukahdin välittömästi. Melissa jäi hetkeksi sänkyni viereen ja katseli kun nukuin levollisena.

Heräsin myöhään illalla ja Melissa oli yhä luonani. Menin hyvästelemään hänet. " Sori mut mun on saatava olla rauhassa." Sanoin hänelle. Hän katsoi mua niillä ihanilla silmillään. " Ei se mitään, soita mulle ni saat seuraa" Melissa vastasi ja virnuili lähtiessään.

Epätoivo valtasi minut. "Miten Melissa voi tykätä tälläisestä valaasta?" Mietin ja se ajoi minut itkun partaalle. En  löytänyt itsestäni mitään hyvää puolta. Olin 20 vuotias, työtön, sinkku (ainakin tällä hetkellä), alkoholisti, lihava ja rahastakin oli pulaa.

Peilailin hetken itseäni. Tiesin pystyväni vaikuttamaan asioihin, mutta minulta puuttui itsevarmuus. Huokaisin ja katsoin peiliin.

Tuumasta toimeen. Aloin kuntoilla päätin muuttua nyt. Tällä kertaa myös aijoin onnistua. Melissan vuoksi ja oman terveytenikin.

Lopulta suihkun jälkeen läsähdin sohvalle ja nukahdin. Voimistelu kävi kunnol päälle vaikka olin kuntoillut vain puolituntia.

Havahduin liikenteen meluun. Olin miettinyt edellesen illan pelkästään Melissaa ja päätin soittaa hänelle. Halusin todella tietää mikä oli tilanteemme.

"Ajattelin sua ja halusin soittaa siks kun ööm kun" Sopersin.

"Joo mullaki olis asiaa.. Mäki mietin kaikkee tätä sitä yötä ja sua." Melissa sanoin vakavasti.

"Mitä siitä? Etkö haluakkaan olla mun kanssa?" Kysyin huolestuneesti.

"Ei päinvastoin, ajattelin et  voitais olla yhessä" Melissa sanoin lämpimällä äänensävyllä.

"TOTTAKAI!" Kiljahdin luuriin.

"Eli me nyt niinkun seurustellaan?" Kysyin arasti.

"Jos haluat  niin joo" Melissa sanoi.

Puhuimme vielä hetken.

Istuin keittiössä omissa ajatuksissani. Ajattelin Melissaa, voi kuinka olinkaan rakastumassa häneen! Ilmeeni vakavoittui kun kuulin avaimet ovessa, mietin kellä voisi olla edes avaimet asuntooni kunnes muistin, Michaelilla!Hän oli exäni joka oli häipynyt sanaakaan sanomatta toisen naisen perään n. puoli vuotta sitten. Se jälkeen en ollut hänestä kuullut ja tietenkin sille urpolle oli avaimet jääny.

"Moi kultsi" Michael huudahti ja tuli halaamaan minua. Sysäsin hänet syrjään. " Mä en ole sun kulta eikä sulla ole mitään asiaa tänne avaimetki voisit antaa takasin." Vastasin nyrpeästi. "No johan on muija" Michael vastasi hölmistyneenä. Katsoin tuimasti häneen. " Miten kehtaat tulla tänne takasin ku häivyit sen blondin kanssa?" Kysyin vihaisesti. " No..Mulla oli ikävä sua?" Michael vastasi kysyvästi.

Ilta pimeni. " Antaisit nyt halin edes!" Michael kinusi. " En! Ja sitäpaitsi sä muistutat mua niistä ajoista kun alotin viinalla lotraamisen! Sun syy!" Karjaisin hänelle. " Miten nii mun syy? Ite sä siihen suostuit!" Michael kinasi.Katsoin häntä. " Ehkä oot oikeessa mut älä koske muhun!" Vastasin. "Onkos sulla mitää juomista?" Michael kysyi ja meni yläkertaan.

Illan kuluessa joimme enemänkin kuin yhdet. En oikein muista paljoa siitä illasta. "Muth sith mä sanoin et lisää juomaa!" Mölysin ja Michael katsoi tyytyväisenä kännistä olotilaani. Kai olisi pitänyt tietää mitä vittua sekin ääliö taas suunnitteli.

Muistini alkoi hämärtyä pala palalta. Viimeiset sanat jotka muistan oli " Mä oikeesth jäin kaipaa sua paljoon" Sitten loput jää unholaan.

Viimeiset todella hämärät muistikuvani.. Nyt olin sössinyt kaiken mahdollisen. Olin pettänyt Melissaa vaikka todella ja oikeasti rakastin häntä enemmän kuin Michaelia.

Heräsin kamalaan päänsäärkyyn. Pääni sisällä jympytti ja tuntui kun päässäni olisi soittanut kokonainen nokkahuilu orkesteri.

Yhtäkkiä muistin kaiken viimeillasta ja yöstä. Miten voinkaan olla niin tyhmä!

"YLÖS! JA LÄHE ÄKKII POIS MÄ EN  HALUU  NÄHÄ SUA ENÄÄ IKINÄ!" karjuin Michaelille. Olin aivan itkun partaalla.

"Mä herään vähemälkii ja miks nyt  mut potkitaa ulos ku viimeyö oli niin kuuma?" Michael kysy hölmönä. "Mee vaa nyt jooko ja jätä ne avaimet ja unohetaa tää.." Pyysin. Michael lähti saman tien.

Ei kestänyt kauaa kun Melissa asteli makuuhuoneeseen.  " Huomenta kulta. Olin huolissani susta joten aattelin tulla käymää" Melissa sanoi ja halasi minua. " Turhaan oot huolissas. Miten pääsit sisää?" Kysyin peläten että, Melissa oli nähny Michaelin. " Joku ihme mies avasi mulle oven ja oli juuri lähössä  käski varoa kun täällä on kuulemma sota käynissä.  Kuka se muuten oli?" Melissa kysyi.Huokaisin. "Yks mun ystävä meille tuli riita." Vastasin. Melissa katsoi minuun säihkyvin silmin. " Oli mulla asiaakin." Melissa jatkoi.

"Harvoin tapaa tollasen naisen ku sä..Ja haluisin omistaa sut ettet varmasti ikinä jätä mua tai mitää." Melissa huokaisi. "Tuutko mun vaimoks?" Melissa kysyi innostuen. "TOTTAKAI TULEN!" kiljaisin. Olin niin onnellinen juuri nyt.

"OLET IHANA!" kiljuin Ja hyppäsin  kaikella voimalla hänen syliinsä.

Yhtäkkiä huono olo valtasi mut. En tiedä johtuko se siitä viinamäärästä jonka eilen nautin vai jostakin muusta. Huolestuin. En yleensä oksentanuy krapulassa se ei ollut tapaistani.

Mitä tämä on? Mitä jos olisin saanut jonkun tartunnan? Voi ei! En voisi antaa sitä  anteeksi Michaelille.  Miten selittäisin sen Melissalle! Mitä mä nyt teen.

Toivon että, piditte! Joo ja tiiän et siel on aika paljon kirjotus virheitä mut ei voi nyt mitää :D:D Kommentoikaa!